Muistatteko kun koulussa fysiikan kokeessa edellytettiin, että oikean vastauksen eli lopputuloksen lisäksi piti piirtää ja laskea auki, miten lopputulokseen oli päästy. Tämä oli usein edellytys sille, että tehtävästä sai täydet pisteet. Pelkästä oikeasta vastauksesta ei juuri koskaan saanut kuin korkeintaan puolet pisteistä. Tämän tarkoitus oli tehdä oppilaan ajatteluprosessi näkyväksi, jotta koetta tarkastava opettaja voi varmistua siitä, että oppilas oli sisäistänyt sen, miten erilaisia fysikaalisia kaavoja tulee hyödyntää ja tulkita erilaisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Turvallisuudessa keskeisenä riskienhallintakeinona käytetään erilaisia suunnitelmia. Usein lainsäädäntö edellyttää meiltä näitä suunnitelmia ja siksi niiden laatiminen koetaan myös raskaaksi tai turhaksi. Liekö tästä syystä me sallimme ja hyväksymme jatkuvasti suunnitelmia, joissa on esitetty vain pelkkä vastaus ilman, että kuvaamme itsellemme puhumattakaan toisillemme, miten vastaukseen eli ratkaisuun päästään.

Esimerkki

Jos mietimme mitä eroa on esimerkiksi yrityksen sisäisellä matkustusohjeella ja matkasuunnitelmalla, niin toinen on tuotos toisesta. Matkustusohje kertoo mitä matkan suunnittelussa tulee yrityksen sääntöjen mukaan huomioida, matkasuunnitelmassa eritellään matkakohtaisesti miten kyseinen matka tullaan tekemään näiden sääntöjen puitteissa.

Jos otamme tarkasteluun keskiverto turvallisuussuunnitelman, esimerkiksi rakennustyömaalle laadittavan työvaiheen turvallisuussuunnitelman, niin lähes poikkeuksetta siinä vilisee termejä kuten

• “Työ tullaan suorittamaan turvallisesti”
• “Varmistetaan putoamissuojaus”
• “Huolehditaan riittävästä turvaetäisyydestä”
• “Putoamissuojain kiinnitetään vain siihen tarkoitettuun kohtaan”

Tällaiset kirjaukset ovat vastauksia siihen minkälaista me odotamme työskentelyn esimerkiksi juuri rakennustyömaalla olevan. Ne kuvaavat siis lopputulosta, kokeen vastausta. Ne eivät kerro siitä, MITEN lopputulokseen päästään. Ne eivät kerro lukijalle onko suunnitelman laatija oikeasti ratkaissut tavan, jolla esimerkiksi putoamissuojaus yksittäisessä työkohteessa varmistetaan, puhumattakaan siitä, että ne kuvaisivat työn suorittajalle, MITEN hänen kannattaa tai tulee toimia, jotta hänkin voi olla varmistunut, että putoamissuojaus on varmistettu.

Jos meidän matkasuunnitelmamme laadittaisin samalla tarkkuudella niin se kuulostaisi suurin piirtein tältä:

“Varataan lennot ja majoitus kohteeseen. Huolehditaan, että kaikki tarvittavat rokotukset ja viisumit ovat kunnossa. Pakataan mukaan kaikki oleellinen sallituissa painorajoissa. Kun laskeudutaan kohteeseen, huolehditaan, että kaikki matkatavarat saapuvat ja siirrytään kentältä majoitukseen. Työmatka tehdään ammattimaisesti kaikkia lakeja noudattaen. Matkaan osallistuu vain kokeneita matkustajia. Ongelmatilanteissa noudatetaan kulloinkin erikseen annettuja ohjeita”

Tällaisten suunnitelmien informatiivinen lisäarvo on lähes nolla, koska ne on laadittu käytännössä vain koska suunnitelma pitää laatia. Käytännössä niiden laatimiseen käytetty aika on Lean-termein pelkkää hukkaa eli arvoa tuottamatonta työtä, jolla on kiva työllistää yksi kesätyöntekijäksi palkattu insinöörin alku näin rumasti sanottuna.

Ne on laadittu, koska laki tai tilaaja niin edellyttää. Ne eivät oikeasti ohjaa työnsuunnittelua eivätkä siten myöskään hallitse yhtäkään riskiä.

Jostain syystä me olemme hyväksyneet kollektiivisesti, että tällaisia suunnitelmat ovat ja näillä mennään, vaikka käytännössä näitä ei voi edes sanoa suunnitelmiksi vaan kertomuksiksi. Kertomuksiksi ideologisesta tavoitetilasta, jonka saavuttamiseksi kenelläkään ei ole mitään käsitystä mitä tulisi tehdä.

Monen lakiin tai muuhun vaatimukseen perustuvan suunnitelman laadinta voi tuntua turhauttavalta. Tämän seurauksena usein ohjaudutaan tekemään niin sanottu minimisuoritus ja suunnitelma toimitetaan suunnitelman “tarkastajalle” kommentoitavaksi ja korjaukset tehdään hänen kommenttiensa perusteella. Tämän jälkeen ollaan tyytyväisiä koska suunnitelma täyttää heidän “odotuksensa” ja “vaatimuksensa” eikä varsinaisesti olla kiinnostuneita toimiiko suunnitelma, eli onko sen laatiminen auttanut meitä valmistautumaan edessä olevaan työsuoritukseen.

Turvallisuussuunnitelmien laatimisessa tulisi noudattaa samaa ajattelua kuin koulussa fysiikan tai matematiikan kokeissa. Tulisi oppia ja sisäistää, että suunnitelmien laatimisen yhteydessä me laskemme auki ja kuvaamme sen miten haluttuun lopputulokseen päästään ja osoitamme, että meillä on kyky tehdä se systemaattisesti.

Turvallisuussuunnitelmassa tulisi vastata siihen, miten esimerkiksi putoamissuojaus varmistetaan ja antaa siitä konkreettisia ohjeita työn suorittajalle. Esimerkiksi kuvitteellisessa putoamisvaarallisessa kohdassa jotenkin näin:

“Työskenneltäessä putkisillan lohkon 100-1B päällä tulee putoamissuojaus toteuttaa yläpuolelta siten, että henkilön pudotessa hän ei pääse heilahtamaan sivusuunnassa, koska kyseisessä kohteessa on vaarana osua sivulla oleviin putkisillan jalustan rakenteisiin. Tämä saadaan estettyä asentamalla yläpuolella olevaan putkisillan poikkipalkkiin putoamissuojaukseen tarkoitettu liina siten, että liinan ja palkin väliin laitetaan muoviset suojaukset, jotka estävät liinan hankautumisen. Liinaan asennetaan erillinen kiinnityssakkeli. Pääurakoitsija tulee tarjoamaan muoviset hankauksen suojaimet, jotta voidaan varmistua, että ne ovat oikeanlaiset.  Työntekijän tulee valita kohteessa työskennellessään alle 2 metrin mittainen nykäyksenvaimentimella varustettu turvaköysi, joka on asennettu valjaiden etupuolelle.”

Kuten huomaamme, tuossa on jo paljon asioita, joiden voidaan todeta olevan kunnossa tai joiden mukaan suunnitelman lukijan on mahdollista toimia. Toimia ennen kaikkea oikein ja turvallisesti.

Siinä on konkretiaa, siinä on informatiivista arvoa työn suorittajalle, mutta myös tarkastajalle koska siitä välittyy suoraan ajatus, että putoamisriskiin liittyvä vaara on tunnistettu ja siihen on määritetty selkeä, todennettavissa oleva hallintatoimenpide.

Esimerkiksi urakoitsija voi tässä kohtaa vielä varmistaa onko heillä olemassa oikean mittainen turvaköysi. Jos ei ole, niin sellainen ehditään hankkimaan. Lisäksi voidaan tarkastaa onko meillä olemassa oikeanlainen liina, joka on nimenomaan tarkoitettu putoamissuojauksen rakentamiseen, ja onko liinan lisäksi oikeanlainen liinan suojaus. Jos ei, ne ehditään vielä hankkimaan ennen työmaalle menoa.

Näin suunnittelulla on pystytty oikeasti ohjeistamaan toimintaa perustuen riskeihin sekä tarjoamaan sitä ennakointia ja varautumista, jota turvallisuuden luominen edellyttää.

Dokumenttia, jossa tällaiset asiat on avattu, voidaan jo kutsua suunnitelmaksi, koska siitä selviää, että joku on miettinyt ratkaisun eli suunnitellut MITEN “putoamissuojaus varmistetaan”.

Pari riviä laskuja ja yksi hyvä kuva

Itselläni oli yliopistossa professori, joka tapasi sanoa,

”kirjoittakaan pari kolme riviä laskukaavoja ja yksi hyvä kuva niin pääsette jo pitkälle”

Siis ensi kerralla, kun ryhdyt laatimaan turvallisuuteen liittyviä suunnitelmia, olipa kyseessä sitten taloyhtiön pelastussuunnitelma, työvaiheen turvallisuussuunnitelma tai esimerkiksi projektin turvallisuussuunnitelma, niin mieti tätä ajattelua, että suunnitelmaa laatiessasi laadit sen laskukaavan, jolla haluttuun lopputulokseen pääset, etkä vain kirjaa idealistista tavoitetilaa.

Ja jos et osaa tai pysty piirtämää sitä laskukaavaa, niin silloin et ole vielä suunnitellut mitään keinoja riskinhallitsemiseksi, ja kyseiseen työhön ei tulisi ryhtyä.

Jussi Niemi