Turvallisuuden kehittymistä on aiemmin jarruttanut syvään juurtunut ajatus siitä, että työturvallisuudesta huolehtimisella tarkoitetaan lähinnä lakisääteisten velvollisuuksien täyttämistä. Tästä ajatuksesta on edistyksellisissä organisaatioissa päästy jo eteenpäin, ja työturvallisuus nähdään keskeisenä liiketoiminnan menestykseen sekä henkilöstön sitoutumiseen vaikuttavana tekijänä.

Tuota edellistä pohdintaa tarkastelemalla voidaan siis todeta, että edistyksellisissä organisaatioissa turvallisuuskulttuurin ja työturvallisuuden kehitys on seurausta turvallisuusjohtamisen ja johtamiskulttuurin muutoksesta. Mutta mikä on muuttunut? Mikä on kehittynyt?

Turvallisuusjohtamisen keskeinen tavoite on pyrkiä vaikuttamaan turvallisuusajattelun kehittymiseen, turvallisten työtapojen omaksumiseen ja näiden toimintatapojen juurtumiseen osaksi päivittäistä tekemistä. Mikäli tässä onnistutaan on siitä seurauksena tapaturmaton työkulttuuri.

Tähän tavoitteeseen päästäkseen turvallisuutta kehitetään organisaatioissa usein erilaisista ulkoisista työkaluista käsin. Meille on loogista aloittaa laittamalla kuntoon asiat mitkä me pystymme näkemään ja ymmärtämään, kuten fyysinen työympäristö. Seuraava looginen askel on keskittyä yhteisten tapojen vakiinnuttamiseen joten ryhdymme laatimaan erilaisia ohjeita ja toimintamalleja. Lopuksi alamme mittaamaan näitä ulkoisia asioita, ja suorituskeskeisessä yhteiskunnassa meille on loogista ajatella, että enemmän on enemmän. Ikään kuin olemme kehittyneempiä ja pidemmällä turvallisuuskulttuurissa mitä enemmän meillä on erilaisia rutiineja ja mitä enemmän me mittaamme näiden rutiinien toteutumista.

Ulkoiset työkalut ja rutiinit ovat oleellinen osa turvallisuusjohtamista. Raameja voidaan luoda sopimuksien ja toimintamallien avulla, mutta lopulta turvallisuudessa on kyse aina yksilöiden toiminnasta, niin yksin kuin ryhmässä.

Erilaisilla työturvallisuuden toimenpiteillä pyritään estämään inhimillisten tekijöiden realisoituminen arjessa, mutta yhtä tärkeää on tunnistaa, mitkä inhimilliset tekijät tulee huomioida työturvallisuuden johtamisessa ja kehittämisessä. Miten turvalliset toimintatavat saadaan osaksi arkea ja tuetaan ihmisiä niihin sitoutumisessa? Millä tavalla lisätään turvallisuustoimenpiteiden vaikuttavuutta ja miten voidaan vaikuttaa toiminnan muutoksen lisäksi asenteisiin?

Vaikuttavassa turvallisuusjohtamisessa keskitytään perinteisten turvallisuustyökalujen lisäksi ihmiseen, huomioiden inhimilliset tekijät, ihmisten erilaisuus ja etenkin ihmisten luontaiset taipumukset.

Jos haluamme kehittää ihmisten toimintaa, on matkan teko helpompaa, kun ymmärrämme ihmisen toiminnan taustalla vaikuttavia tekijöitä. On selvää, että kulttuuri, erilaiset kokemukset ja aiemmin opitut asiat turvallisuudesta vaikuttavat siihen, millä tavalla suhtaudumme turvallisuuteen ja tapaamme toimia erilaisissa tilanteissa. Näiden lisäksi erilaiset yksilölliset taipumukset ohjaavat meidän toimintaamme.

Luontaiset taipumukset ovat ihmisen automaattisia toiminta- ja reagointimalleja, joita pidämme luonnollisina ja normaaleina. Meidän toimintaamme siis ohjaa osittain eräänlainen ”autopilotti”, josta emme useinkaan ole kovin tietoisia. Erilaiset luontaiset toiminta- ja reagointimallit heijastuvat toimintaamme, ja sitä kautta vaikuttavat myös työturvallisuuteen. Toisille ihmisille on luontaisempaa omaksua turvallisuuskulttuurin ulkoisia asioita ja työkaluja, kuten ohjeita tai toimintamalleja. Ne joille niiden omaksuminen ei ole niin helppoa saavat usein leiman huonosta asenteesta vaikka syy saattaakin piillä siinä, että tapamme jolla pyrimme johtamaan muutosta ei huomioi juuri heidän luontaisia tapoja omaksua asioita.

Tilanne on hieman samanlainen kuin yrittäisimme ristipäisellä ruuvimeisselillä kiinnittää tasapäistä ruuvia ja turhautuisimme ruuville koska meillä on väärä työkalu eikä tuloksia synny.

Turvallisuuden suunnittelu, turvallisuushavainnot, riskien arviointi – kaikkiin näihin vaikuttaa opittujen tapojen lisäksi taipumuksemme havainnoida ja kerätä informaatiota ympäristöstä ja tehdä johtopäätöksiä, joiden pohjalta yksilöinä toimimme. Nämä inhimilliset tekijät on tärkeää huomioida turvallisuusjohtamisessa, jotta voimme hallita niihin liittyviä riskejä, kuten väärinymmärryksiä erilaisissa turvallisuuden vuorovaikutustilanteissa. Tässä piileekin vaikuttavan turvallisuusjohtamisen ydin. Jos haluamme kehittää turvallisuuskulttuuria tasolle jota voimme kutsua korkean suorituskyvyn (high performance) tasoksi, meidän tulee ymmärtää ihmisten luontaisia taipumuksia. Ymmärtäminen lähtee siitä, että tuomme ihmiset ensin tietoisiksi heidän omista luontaisista taipumuksista.

Ihmisten erilaisuuden huomioinnissa on tavoitteena työturvallisuuteen vaikuttavien inhimillisten ”sokeiden pisteiden” tunnistaminen. Huomioimalla nämä inhimilliset tekijät voimme puhua, että turvallisuuskulttuuria kehitetään sisäisten tekijöiden avulla. Tässä asiassa ei voi eikä kannata oikaista silloin, kun halutaan lisätä turvallisuustoimenpiteiden vaikuttavuutta ja saada aitoa kehitystä aikaiseksi.

Työturvallisuuden johtamisessa fokus kannattaa kääntää työkalujen lisäksi ihmiseen. Koska lopulta turvallisuudessa on kyse aina ihmisestä, jokaisen toiminnasta yksilönä ja osana yhteisöä.