Jos osallistut koulussa kokeeseen ja nähtyäsi koekysymykset et tajua yhtään mitä siinä kysytään, syytätkö opettajaasi siitä, että hän vaatii kokeessa aivan liian paljon, suorastaan mahdottomia vai pohditko kenties, että et ehkä tiedä kaikkea mitä sinun pitäisi tietää ja näin ollen kysymykset näyttävät vaikeilta?

Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut mukana monessa kotimaisessa rakennushankkeessa erilaisissa turvallisuuteen liittyvissä tehtävissä kuten osana rakennuttajan organisaatiota valvojana sekä pääurakoitsijan turvallisuuspäällikkönä. Olen tuona aikana havainnut, että yksi keskeinen asia, joka ei juuri ole muuttunut tai kehittynyt on suhtautuminen rakennuttajan turvallisuusvaatimuksiin.

Joka kerta ne tuntuvat tulevan yhtä yllätyksenä, joka kerta ne tuntuvat olevat aivan liian mahdottomia ja joka kerta kuulee tuon kuuluisan lausahduksen

“nämä suunnitelmat kelpasivat edelliselläkin työmaalla”. 

Itseasiassa tuo lausahdus kietoo sisäänsä juuri sen ironian, miten turvallisuussuunnitelmiin suhtaudutaan. Jos esimerkiksi otamme tarkasteluun nämä työmaiden turvallisuussuunnitelmat, niin joka ikinen kerta ne tulisi tehdä erikseen ja työmaalle kohdennetusti huomioiden tilaajan luomat raamit turvalliselle työntekemiselle sekä kyseisen työmaan toimintaympäristön.

Työvaiheet ja työmenetelmät voivat olla aina samat, mutta riskit ovat erilaisia. Siksi ne pitää tunnistaa joka kerta yksityiskohtaisesti, jotta niille voidaan määrittää juuri siihen ympäristöön soveltuva hallintakeino tai ratkaisu.

Turvallisuussuunnitelmissa näkee usein kirjoitettavan hyvin geneerisiä lausahduksia kuten ”huolehditaan” tai ”varmistetaan”. Harvassa suunnitelmassa on kirjoitettu auki mitkä ovat nämä keinot tai esimerkiksi tekniset ratkaisut tai valitut työkalut, joilla huolehtiminen ja varmistaminen viedään käytäntöön. Käsittelemme tätä asiaa toisessa kirjoituksessa hieman yksityiskohtaisemmin.

Suunnitelmat eivät ole vain papereita, joilla tilaajan ja pääurakoitsijan turvallisuushenkilöt pitävät itsensä leivän syrjässä, niiden pitäisi olla tulos varautumisesta tekemään työt oikein ja turvallisesti. Niissä pitäisi silloin lukea hyvin yksiselitteisesti millaiset telineet rakennetaan, mitä työkalua saa tai ei saa käyttää, onko esimerkiksi jollain alueella pakko käyttää tulitöiden sijaan lastuavaa työmenetelmää palovaaran takia ja niin edelleen.

Näiden ratkaisujen suunnittelu on juuri työmaanturvallisuussuunnittelua ja dokumentit ovat vain tapa todentaa ne.

Jos siis oletetaan, että sama suunnitelma kelpaa seuraavallakin työmaalla, on syytä olettaa, että kyseinen suunnitelma on tehty copy paste hengessä. Toisaalta on myös syytä olettaa, ettei osallistuja ole riittävästi valmistautunut koetilaisuuteen opiskelemalla aktiivisesti aihetta, jota kutsumme turvallisuudeksi, ei siksi, että joku sitä vaatii vaan siksi, että siitä on hyötyä heille itselleen heidän polullaan kohti parempaa.

Turvallisuussuunnitelmien laadun lisäksi usein törmätään tilanteeseen, että tilaaja vaatiikin turvallisuusjohtamisen näkökulmasta suorittamaan ja organisoimaan erilaisia asioita eri tavalla kuin ehkä pääurakoitsija on itse tottunut.

Esimerkiksi tapaturman tutkinnassa edellytetään tietyntasoista syvällisempää juurisyyanalyysiä kuin pelkkä 5 x miksi tai perinteisten työmaapalaverien lisäksi edellytetään erillistä turvallisuuspalaveria ja töiden yhteensovituspalaveria.

En halua leimata tässä urakoitsijoiden asemassa toimivia yrityksiä, haluan vain korostaa näillä esimerkeillä, että moni turvallisuuteen liittyvä negatiivinen tilanne, joka kohdataan esimerkiksi juuri rakennusalalla, johtuu siitä, että hankkeisiin lähdetään usein todella kevyellä valmistautumisella eikä esimerkiksi tarkkaan selvitetä mitä vaatimuksia tilaajalla saattaa olla.

Mikä tärkeintä ei myöskään selvitetä onko omalla henkilöstöllä riittävästi osaamista esimerkiksi jalkauttaa laadukas juurisyytutkinta tai muita moderniin turvallisuuskulttuuriin kuuluvia menettelyitä.

Kun ihminen kohtaa tilanteen, jossa hän ei ymmärrä mitä hänen pitäisi tehdä, niin hän menee helposti puolustustilaan. Siten tilanteesta syntyy negatiivinen vastakkain asettelu jonka tavoite on taistella siitä, kumpi on oikeassa, ei siitä miten kyseinen vaatimus jalkautetaan yhdessä työmaalle riskien hallitsemiseksi.

Urakoitsijoiden roolissa toimivien yritysten puolustukseksi on nostettava esiin se kylmä fakta, että todella monessa hankkeessa sopimusneuvotteluihin käytetään monesti kuukausia, ehkä vuosia, mutta kun sopimus on saatu aikaiseksi, on oletus, että työt työmaalla alkavat viikkojen sisällä. Toisin sanoen aikataulu ei mahdollista monessa hankkeessa edes laadukasta turvallisuussuunnittelua.

– Niemi –

Rakennusalalla on myös selviä merkkejä siitä, että vaikka organisaatiolla on sertifioidut ISO-standardeihin kuuluvat toimintajärjestelmät niin edes oikeustoimiin johtaneiden tai korkean riskin onnettomuuksien jälkeen toiminta kentällä ei muutu! Ohjeet ja suunnitelmat ovat edelleen samoja ja samalla tasolla kuin ennen suuronnettomuuksia.

Esimerkiksi omakohtainen kokemus oikeasta elämästä kertoo, että yhdessä hankkeessa aliurakoitsijan kanssa on tapaturman tutkinnan yhteydessä kehitetty heidän ohjeistustaan kyseisen hankkeen sisällä. Mutta kun tuo sama urakoitsija aloittaa toisessa hankkeessa, niin tarjolla on ne vanhat pohjat ja suunnitelmat, joissa kyseistä korjausta ei näy.

Tällainen on selkeä fakta siitä, että jatkuvaan parantamiseen tähtäävä turvallisuuskulttuuri, jota urakoitsija parhaillaan sertifikaatilla mainostaa ei ole todellisuudessa osa heidän arkeaan.

Palaan aikaisempaan kysymykseeni, onko siis opettajan vika, jos koepaperin eteen saadessasi olet ymmälläsi? Vastaus on ei, jos et ymmärrä mitä kokeessa lukee et ole riittävän hyvin perillä kyseisestä aiheesta ja perusosaamisvaatimuksista.

Jos tuntuu, että turvallisuuteen liittyvät vaatimukset kuten rakennushankkeessa tilaajan vaatimukset tuntuvat utopistisilta onko se tilaajan tai vaativan tahon vika? Ei, kyse voi olla ja mitä todennäköisemmin on siitä, että et täysin ymmärrä mitä sinun pitäisi ymmärtää, jotta selviät tehtävistä.

Yhdenkään organisaation tai yksilön ei tarvitse olla täydellinen omatakseen toimivan turvallisuuskulttuurin, mutta nöyrä ja halukas oppimaan pitää olla. Ainoa kyky, mitä voidaan olettaa löytyvän, on muutosjohtaminen ja halu jatkuvasti olla parempi, tehdä asioita paremmin kuin edellisessä hankkeessa, oppia. Myös avoimuutta tarkastella omaa toimintaa kriittisesti esimerkiksi tilaajan vaatimuksiin tutustuessa tarvitaan.

Se mitä olen näiden vuosien aikana seurannut kotimaisissa rakennushankkeissa, niin kaipaisin nöyryyttä opetella ja oppia uusia turvallisuuteen liittyviä toimintamalleja jatkuvasti. Oman toiminnan sopivan kriittinen tarkastelu puuttuu todella isolta osalta organisaatioita. Tai ehkä sitä on, mutta se on piiloutunut tukitoimintoihin eikä sitä ole onnistuttu esimerkiksi kattavalla kouluttamisella ja kulttuurillisella valmentamisella levittämään työmaille asti. Työmaillahan kuitenkin viime kädessä asioiden parissa toimitaan.

Tämän takia esimerkiksi turvallisuuteen liittyvä työ on todella usein myös erittäin negatiivissävytteistä ja siten uuvuttavaa. Ihan kaikille.